Sivilisaation aika, kansannousu ja melkein tuhokin

toim.huom: kirjoitusvirheistä ei vastata, liikkuva auto ei täydellisin paikka kirjoittaa kieliopillisesti puhadsta tekstiä; tässä tekstissä viitataan, jos tarve tulee, samaan henkilöhahmon eri inkarnaatioihin nimityksillä [hahmo] ja n[hahmo], missä n viittaa etuliitteeseen nuori. Tiimi viittaa Tässikkoon, Hugoon, Torvichkiin, Tiiaan, ja satunnaisesti PT:hen ja Savuporoonkin.

Hiekkamies on poissa, nTuula on poissa, nPoro on poissa, Poro on poissa, PT on poissa, nPT lie paikalla, ainakin fyysisesti. Kansa ympärillä on vielä enemmän pihalla kuin Tiimi. Nuori PT juttelee itsekseen hetken, tajuten pikkuhiljaa elämänsä tähänastisia hassuuksia, kunnes kääntyy Tiimin puoleen, pyytää anteeksi olemassaoloaan ja alkaa käskyttää kuin vanha tuttu: sametinpalat tulee löytää ennen nuorta Tuulaa. Näkijänlahjojensa tai kenties kokemuksen tuoman varmuuden perusteella hän osaa kertoa jo kahden palan olinpaikan: täältä kaakkon, Myllynkiven kreivin vastikään palaneen kartanon raunioissa on yksi, kuin myös täältä lounaaseen, vedenalaisessa luolassa hieman matkaa rannikolta. Näin lausuttuaan PT lennähtää samaan suuntaan kuin nTuula riensi. Tiimiin teki vaikutuksen uuden PT:n aidon huolestunut ääni, täysin muuttunut ajatussuunta kuin myös tuttu äkseeraustyyli. Puhumattakan Savuporon äänen paluusta Tässin pääkoppaan, missä kaikaa samansuuntainen liturgia.

Seuraa valintatilanne: voi mennä metsästämään sametinpalaa joko veden alta tai Myllynkiven kartanolta, vapaavalintaisessa järjestyksessä; tarinan kaari ei pahemmin etene, ennenkuin molemmat on käyty läpi. Kuvaamme ensin vedenalaisen luolaston kulun. Vetinen luolasto on vetinen: Varsieizan ei tulisen luonteensa perusteella sovi tänne hyvin. Joko hän jää kokonaan pois, tai ainakaan iskunsa eivät ole voimallisia. Tässi osannee polskuttaa pinnalla puolisukeltajamaisesti, kun WF on (kuin) omassa elementissään ja tekee mitä haluaa. Jahka uiskentelu- ja sukeltelupuzzelien täplittämä luolasto on lähes lävistetty, seuraa bossitappelu rumpalimustekalan kanssa. Sen voitettuaan joukkio (varmaankin Tässi ja WF, muut eivät osanne sukellella tuntikaupalla) löytää kuivan luolan, jossa on skrullamuodossa asiakirjoja, ja Sametinpala. Filosofisesti suuntautuneet sankarit osaavat tietenkin arvostaa tietosanakirjoja, ja käyvät skrullien kimppuun. He huomaavat ikäväkseen, etteivät osaa lukea tekstiä pätkääkään; ne ovat muinaisilla kielillä kirjoitetut! Tässä vaiheessa Varsin varmaankin jäätyä pinnalle ja välitettyä livefeedinä seikkailut muulle Tiimille, Tiia hyppää housuistaan (onkohan hänellä housut?) ja rääkyy nähneensä nuo rullat ennenkin, taino, myöhemminkin! Kyseessä ovat samat skrullat, joita Tiia tulkitsi kadotessaan kymmenisen vuosisatakymmentä myöhemmin. Tiia osaa nuo ulkoa, joten ei niistä sen enempää, mutta joukossa on muutama muukin, joita Tiia ei löytänyt tulevaisuudessa. Ne otetaan mukaan pinnalle Tiian tulkittaviksi (ja sitte mietitään miksei niitä myöhemmin löytynyt luolasta :P). Kun sametinpala on pinnalla, PT lehahtaa paikalle, 1) jos Myllynkivi on käymättä, niin: kiittää, kumartaa, ja poistuu Sametinpala mukanaan. 2) jos Myllynkivi on käyty, käskee siirtymään Keravalle.

Myllynkiven kreivi oli eksentrinen nero ja keksijä, jonka intohimo oli erityisesti lentohärvelit. Hänen tiloillaan on jonkin aikaa sitten käynyt dramaattinen lento-onnettomuus, jossa kaikki tilan rakennukset paloivat ja kaikki asukkaat yhtä katkeraa pientä tyttöä, nimeltään Tuula, lukuunottamatta saivat surmansa. Huhujen mukaan nuori Tuula eli elämäänsä Pariisin kaduilla, keräten vaikutusvaltaa ja taitoja kansan parissa. Enivei, joko palo ei ollut onnettomuus tai Myllynkiven kreivin polttoaineet olivat outoja virityksiä, mutta tilan rakennukset kytevät edelleen, minkä takia Tässi ei sovellu kovin hyvin tänne. WF:ia ei pahemmin tulisuus haittaa, ja Varsi on kuin kotonaan. Jahka seinien polttelua ja palavien seinien sammuttelua täynnään oleva tyrmä on lähes lävistetty, seuraa bossitappelu jonkin tulisen kanssa (yleisöltä pyydetään ideoita :P). Tämän jälkeen löytyy mystisesti täysin ehjäksi jäänyt huone, jossa on Samettitakin riekale ja Myllynkiven kreivin muistiinpanoja, sekä Kreivin onnistunein keksintö: Nokiat, joilla voi kiivetä puihin. Jahka nämä kamat on tuotu ulos, MacGyver-kaksikkomme Hugo ja Torvichki innostuvat muistiinpanoista ja päättävät alkaa näpertää omiaan niiden pohjalta. 1) jos ei ole vielä käyty uimassa, PT tulee käymään ja vie sametinpalan mukanaan. 2) jos nyt saatiin haltuun toinen sametinpala, PT tulee käymään ja käskee käymään kohti Keravaa.


Kun on hankittu kaksi Sametinpalaa ja saatu käsky kulkea Keravalle nyt myös Savuporolta, käydään Pariisin kautta. Täällä on jo ehditty alkaa korjailla vahinkoja aikamyrskystä, joka ei enää riehu niin kauhiasti, kun Tuula ja Tuula eivät ole (eivätkä hetkeen pääse) lähekkäin ja Zamedidachi ei ole viritetty. Matkalle varustaudutaan. Matka kulkee huonokuntoista ja maantierosvojen riivaamaa metsätietä pitkin pitkin Pohjanjärven rantoja reunustavia metsiä kohti Perun pientä asutuskeskusta. Tämä Tonavan varrella sijaitseva pikkukylä koostuu käytännössä parista asuintalosta, tiiminparannusfasiliteetista, ja Kansallismuseosta. Asukkaita on kohdannut aina van paheneva ahdinko: Tonava, jonka kaloista asukkaat saavat ruokansa ja jonka virrasta juomansa, on hitaasti muuttunut aina vain saastuneemmaksi. Saadaan kuulla, varmaankin museoviranomaisilta, että syypää on Pariisista alajuoksulle toimiva lapsityövoimalla pyörivä tuotantolaitos, jonka alkeellisten menetelmien jätteet dumpataan jokeen, mistä ne virran hidastuessa alajuoksulla rikastuvat Perun kieppeille. Tehdas tuottaa Pariisin paremmalle väelle oopiumia, niin tehokkaasti, että lasten niskat vain natisevat. Tiimi lähtee tietenkin parantamaan maailmaa, saahan tässä mökkärit pois pitkäksi aikaa. Feuer on ilmaissut halukkuutensa luoda tehtaan hoiteluun tapahtumat, joten siirrytään suoraan tehtaan jälkeisiin tapahtumiin. Kun lapset ovat kirmanneet takaisin kotiinsa, osa tietenkin Peruun, Tiimi seuraa perässä. Seuraa riemukas vastaanotto, jonka päätteeksi Perun kansallismuseosta ojennetaan derivaatat kauniisiin käsiin; mitä näillä tehdään, on vielä auki. Museon pikku kaupassa huomataan myös hassuja: viiden puutarhakoristePEIKON sarja, joka on tutun näköinen. Tiimi kurkistaa Suomalaisen Etukassiin, joka on tyhjä, ja päättelee omien peikkojensa jääneen nykyaikaan. Tiimi ostaa peikot, varmuuden välttämiseksi.

Matka jatkuu kohti Postoovaaran pitäjää. Matka muistuttaa jänskästi mennyttä/tulevaa matkaa Oulunjunalla, jonka aikana Willit hyökkäsivät junaan. Postoovaara on surkea, köyhä, rähjäinen ja rikollisten laumoittain kansoittama kylä. Torvichki muistaa hassuja pitkistä opinnoistaan, etsii paikallisen vähän määräysvallan, ja opettaa heitä hienouksista, kuten tietullijärjestelmästä hänen farewell, teiden rakentamisesta, kulunvalvonnasta kansallisasun, esim. päähineen avulla, kuin myös lainvalvonnasta.

Postoovaaran moraalisen pelastamisen jälkeen matka jatkuu kohti Keravaa. Matkalla tulee vastaan tutunoloinen naishenkilö, joka vaikuttaa täysjärkiseltä, toisin kuin jälkeläisensä ( muistammehan titityykeravatätin?) Hänen mukaansa Kerava on edelleen/jo tämän tien päässä, ja hän pyytää matkalaiset myös luokseen teelle: hän on pohtinut aloittaa jonkinlaisen kahvilanpidon edesmenneen ystävänsä, Kreivi Myllynkiven keksimän ja kehittämän moniulotteisen vadelmamehukäyttöisen teepannun avulla.