Idän ihmeet ja kohti länttä

Keravalle saavutaan ennen pitkää. Vastaan tulee PT, jonka avulla Savuporo materialisoituu (no, on edelleen savua) muidenkin nähtäväksi Tässin päästä. PT kertoo kuulleensa sametinpalan lentäneen koilliseen täältä, aavikolle. Intoa täynnä kuljetaan heikkoja maatiaisvihuja hakkaillen kohti aavikon reunaa! Perille päästyään huomataan, ettei tästä niin vain mennäkään: aavikon jatkuva, joskin mieto, noin polvenkorkuinen, hiekkamyrsky rikkoo kaikkien jalat alkuunsa, ja eväät ovat loppuneet jo nyt. Jälleen kerran Tiimi palaa takaisin omilla jäljillään, lannistettuina ennen aikojaan. Jälleen kerran, kun saavuttiin takaisin Keravalle, Savuporo kritisoi valmistautumisen puutetta, ja mainitsee taajamassa olevan meneillään valtataistelu: kaksi kauppiassukua hallitsevat kansaa, toinen on erikoistunut nahkahousuihin, toinen hapankaaliin. Perheiden nuorimmat ovat kovin tykästyneet toisiinsa kielletysti shakespearelaisen draaman tyyliin, ja Savuporo aistii, että tilanteen ratkaisemisessa saattaisi piillä avain lahjoitettuihin tarvikkeisiin. Nyt pelaajan tarvinnee käydä kultakin perheenjäseneltä kyselemässä inhoa, toimitettava lovelettereitä, jne., kunnes kaikki ovat onnellisia ja pariskunta sekä perheet onnellisesti yhdessä. Täten perustuu Keravan Nahkahousu ja Hapankaali, ei tosin vielä tuhansiin vuosiin OY. Kiitollisuutta pulputen uusi kauppamahti tarjoaa koko Tiimille aavikon hiekan kestävät nahkahousut ja elinikäisen varaston nälän loitolla pitävää hapankaalia! Näille main kuulunee myös kirjoittamattomassa kommentissa mainittu Mary-Lou-kohtaus :P

Savuporo varmistaa vielä Tiimin valmiuden lähtöön aavikolle ja selittelee räväkkää poistumistaan ja katoamistaan Pariisin torilla. Hän sujahti nPoron mieleen ja sai hänet poistumaan paikalta, mutta myös istutti oikeamielisen ajatuksen siemenen, jonka tuli nyt antaa kasvaa. nPoro on nyt kuulemma erittäin herkässä mielentilassa, ja Hiekkamies-Poro-kaksikkoa tulisi välttää hinnalla millä hyvänsä.

Taasen käy matka kohti aavikkoa! Tällä kertaa tosin myös sen reunaa pidemmälle. Täällä, äärimmäisessä kuivuudessa, WF ei ole voimallisimmillaan. Aavikko on 'luolasto'na avoin, seiniä ei paljoa lie, vain satunnainen elävä ja vihamielinen kaktus melko aavalla tasangolla, josta täytyy etsiä johtolankoja ja vihjeitä suuntimista kohti, no, mitä tahansa. Kun on samoiltu tarpeeksi pitkään, kuin tyhjästä, tavallista kovemman hiekkamyrskytuulahduksen takaa, ilmestyy hiekkaseinäinen palatsi/sali, jonka seinät ovat korkeat ja paksut, ja jossa on vain yksi ovi. Tiimi kävelee onnellisesti ja varomattomasti sisään. Ainoassa huoneessa on korkealla koristeelliset ikkunat ja keskellä, jalustalla, Samettinen kankaanpala. Tiimi ihastelee palaa ja pohtii palan löytymisen suhteellista helppoutta, kun heidän takaansa kuuluu jykevä TUMPS: ovet jymähtävät kiinni, kun Hiekkamies ja Poro sulkivat ansansa. "Haluaisiko joku teistä ystävällisesti selittää, mitä helvettiä maailmassa tapahtuu?"

Tässi ei jää selittelemään, vaan ryntää nykyään kummallisesti pidemmältä vaikuttavan hallin poikki kohti Samettipalan jalustaa. Nyt selviää, miksi Hiekkamiestä kutsutaan Hiekkamieheksi: hän on, niin no, Hiekkamies. Hän on aavikon tomussa omassa elementissään. Kaikki kivinen ja sorainen tottelee hänen käskyään. Ennen kuin Tässi on ottanut pariakaan juoksuaskelta, on Hiekkamies jo kamppaamassa hänet maahan, johon kaivautuu Tässin pudotessa kuoppa. Muun Tiimin on jo ympäröinyt kymmenet ohuet hiekkaiset käärmeet, jotka hajotessaan iskun voimasta vain muodostuvat uudestaan. Tässi on päätään myöten kuopassa, ja muu Tiimikin melkein kaulaansa myöten lirissä (jonne pelaajan toimista huolimatta päädytään), kun Hiekkamies puhuttelee uhrejaan jälleen: "En ymmärrä, miksette vain puhu minulle. Saattaisin jopa antaa teille mahdollisuuden saada tämä kankaanpala, jos vain aukaisisitte sanasen arkun!" Tiia sihahtaa takaisin, äänensä vihamielisyyttä tihkuen: "SINÄ ET HYÖDY MINUSTA MITENKÄÄN, SINÄ SAASTAINEN..." kiroaminen jää kesken, kun ulkoa alkaa kuulua vaimeaa jytinää. Päät kääntyvät kohti seinää, jossa ei enää pitkään aikaan ole ollut ovea. Ikkunasta lennähtää sisään PT, napaten sametinpalan hämmentyneen Hiekkamiehen kourasta; seinän huokosista suhahtaa savuverho, jonka sarvia muistuttavien ulokkeiden suunnalta kuuluu: "RUN, YOU FOOLS!"-tyylinen rääkyisy. Jytinä kuuluu aina lähempää, kunnes hiekkaseinä jysähtää hajalle, ja sisään ratsastaa Tuula kamelilauman keulassa, rääkyen PT:n ja Savuporon perään. Hiekkamies kertoo, millaisen tempun PT teki, mistä Tuula riehaantuu yhä enemmän, huomaamatta Tiimiä vimmassaan ollenkaan. Hän käskee Hiekkamiehen valitsemaan kamelin ja Poron liittyvän joukkoonja seuraamaan itseään PT:n perään. Poro on ainoa, joka hieman empii, mutta rynnähtää perään. Kun Hiekkamies poistuu näkyviltä, lakkaa hiekan taistelutahtokin, ja Mirage Tower katoaa kuin ei olisi koskaan olemassa ollutkaan.

Tietämättä mitä tehdä, Tiimi palaa Keravalle ja ottaa vastaan titityytädin esiäidin kutsun saapua luokseen teelle. Istuttuaan alas ja hörpittyään hieman yrttijuomaa tässä viisauksien tyyssijassa, Thunderwave Cafén esiasteessa, pöydässä oleva moniulotteinen teepannu alkaa pörpöttää hieman liian monessa ulottuvuudessa. Juomaa läikkyy vadelammehupolttimelle, jolloin pannun ylle nousee kitkerä savu, jolla on sarvet, ja joka kiroaa ja manaa syntyjä syviä niin muikeasti, että perheen pienimpien korvat tulee peittää. Kun Savuporon ilmestys on rauhoittunut, savun haju hälvenee ja hän kertoo PT:n pyytäneen Tiimiä saapumaan Smaragdikaupunkiin, tämänhetkisen maailman oikeaan pääkaupunkiin. Pariisihan on tietenkin koko tulevan Papaijavaltion, Postoovaaran ja 60-luvun Englannin alueiden kattavan Sivilisaation valtakunnan virallinen pääkaupunki, mutta kun rajanaapureita ei ole ja byrokratiaa ei tarvita, valta on missä rahakin: Smaragdikaupungissa.

Matka taittuu tottuneilta kulkijoilta nopeasti, Keravalaisten avustuksen ja Postoovaaran paranevan yhteiskuntarakenteen avulla. Pariisissa on otettu käyttöön tacokulttuuri, jotta vältyttäisiin vieraiden kulkijoiden selvästikin aiheuttamilta tuhoilta ja harmilta, joita päivä muutama takaperin ilmeni. Onneksi Tiimi tuntee tien kaupungin muurin halkeamasta sisään, pääsee matka virkistyneenä jatkumaan. Tie Pariisista Smaragdikaupunkiin kulkee hyvin ja rauhaisasti. Valtiovallan sotilaat pitävät vahtia tienvarsilla. Tiimi näkee tieltä vuoristosta erillään seisovan, tasaisen kartiomaisen ja paljaan vuoren, aivan kuin tulevaisuuden PT:n vuori, mutta tällä on suippo huippu. Ihmetellessään vuorta Tiimi ylittää joen, tietämättä kävelleensä juuri Aurajoen ensi-inkarnaation yli.