Taas Yksi Viimeinen Taistelu

*Kolmion ja Tiian koulutus vaatii vielä hiontaa; tähän väliin kuuluu pari-muutama kappale aiheesta.*

Tiia on voimissaan, mutta niin on Tuulakin vuoritappelun jälkeen. Tiimi karkaa Smaragdikaupungista, sillä Tuula on yhä kansan johtajatar asemaltaan, vaikka armeija uskoisikin mieluummin Hugoa, tuota taivaallisen eliön maallista vallankäyttäjää. Tuula kuitenkin, aina vain kammottavammin karmaisevan vihaisena, johtaa joukkoja. Hiekkamies näkyy saaneen kunnon kohtelun Tuulalta, sillä katseensa on tyhjä ja etäinen, kuin oma tahto olisi viety tai peitetty; hän seuraa Tuulaa kuin Wolf and Ravenin puhuja Masteriaan. (Tiimi U {nSavuporo})\{Hugo} (joka jäi hoitamaan kuppia ja perustamaan luostaria) matkaa kiireen vilkkaa Postoovaaraan toivoen myötämielisen kansan tukevan pyrkimyksiään. Paikalla vain ikävä kyllä on jo Tuulan armeijan paikallisosasto, joka täytyy hoidella alta pois. Kun he eivät ole enää ongelma, huomataan kansan olevan iloinen: Postoovaaran entistä upeampi julkisvalta yhdessä Keravalaisten lahjomien rikollislaumojen kanssa, ruokittuina Rosso-johtoisella talkootyöllä, pitävät rajat ummessa Tuulan armeijalta.

Nyt kun paikalla on Rosson, Keravan, Postoovaaran ja Sivilisaation edustajat ja uusi supernoitsuri Tiia, joka on komplementtikomplementtipasifisti ja tahtoo maailman pienien kansojen pääsevän Sivilisaation vallan alta pois, nyt kun Kanariffan puolen väki on osoittanut olevansa kykenevä uhmaamaan Sivilisaation eli Smaragdikaupungin sotilasvaltaa. Tiia allokoi jokaiselle alueelle yhden Perun museosta ostetuista peikoista: yhden Postoovaaran julkisvallalle, yhden Keravan kauppiassuvulle, yhden Rosson suvulle, yhdellä hän heittää vielä hereillä olevaa Sivilisaatiosotilastoimihenkilöä kupoliin, ja yhden hän pitää itsellään Kansainyhteisön puheenjohtajan ominaisuudessa. Peikkojen tuli ilmentää äänioikeutta kaiken kansan kokouksissa, joihin vastikään itsenäistyneet valtiot kokoontuisivat. Tämä nationalistinen riemu ei kauaa kestä, kun kaukaisuudesta kuuluu jymy: Tuula lähestyy kamelilaumoineen. Pohjanjärven joen silta jyssäytetään, jottei armeija pääse kimppuun. Tuula ja Hiekkamies hypähtävät kevyesti yli, vastaanottokomitean (Tiimi) luo. Pymps, takaa kuuluu myös tussahdus: PT ja vSavuporo ovat palanneet kylpylälomaltaan, juuri ajoissa tappelun alkajaisiksi. Seuraa kaksi tappelua yht’aikaa: PT ja Savuportot vs Tuula, ja Hiekkamiehen ennustama Kammottava Hiekkamies vs Tiia. Tappelua, tappelua, tappelua, kunnes Tuula on heikoilla ja PT sekä Porot kanttuvei, jolloin kolmio pääsee hakkaamaan Tuulaa ja Tiia jatkaa krähnäystään Hiekkamiehen kanssa. Taas jurnutetaan hetki, kunnes jompikumpi tappelu on jomminkummin puolin ohi: tappelun voittaja liittyy liittolaisensa puolelle toiseen tappeluun. Jahka molemmat tappelut on voitettu (tai toinen hävitty ja toinen työllä ja tuskalla voitettu) Tuula näyttää yhä ärtsymmältä ja ottaa Hiekkamiehen osittain kilveksi, osittain tukemaan itseään. Tuula näyttää velmulta ja aloittaa hirmumman noitsun kuin koskaan aiemmin: hän kanavoi voimansa polvilleen pakotetun Hiekkamiehen kautta maahan ja peruskallioon. Valoja välkkyy ja maa jytisee, kun kallio repeää jalkain alla. Tuula töytäistään pois Hiekkamiehen lähistöltä, mutta on jo liian myöhäistä. Hiekkamies rääkyy tuskissaan, Tuula käkättää, ja maailma repeää, eikä kukaan voi tehdä asialle mitään.

Seuraa hiljaisuus, jonka aikana Hiekkamies jököttää maassa, yhä tehden taikojaan, tai no, Tuulan taikoja. Tuula lepattaa taas nuolemaan haavojansa vuorelleen. Pohjanjärven joki levenee, levenee, levenee; tiedä mitä juuri syntyvän Papaijavaltion alueella tapahtuu. Ähä, tiedämmehän sentään jotain! (http://dl.dropbox.com/u/30937715/maailma%20kautta%20aikojen.png) Evakuointi näkyy kaaoksesta huolimatta alkaneen, kasarinauhain esiasteilla. Hiekkamies herää horroksestaan hetkeksi, rääkyisee jälleen, ja merenpohjan hiekkavallit hyppivät pysäyttämään karkaavan mantereen. Hiekkamies lysähtää erittäin kuolleen näköisenä maahan, ja vallitsee hiljaisuus.