Tarinan virta katkeaa nyt melko ikävästi, mutta ottaen huomioon edellisestä tarinoinninista olevan jo, kirottua, lähes vuosi, ei muuta voi kuin kirjoittaa muistiin mitä loppujuoneksi on kaavailtu ennen kuin se unohtuu tyystin.

Suuri Tappelu on ohi, Tuula meni vuorelleen, Hiekkamiehen ruumista ei enää löytynytkään kun sitä tultiin hakemaan, Tiimi kokoontuu. Savuporo Vanhempi ja PT toteavat, että kaikki vaikuttaa olevan hyvin auringon alla, ja lie aika tutkailla takaisin omana aikaan siirtymistä. "Senhän piti olla mahdotonta, ajan piti olla tuhoutunut", kyseenalaistuu Savuporon sanoma jonkun tiimiläisen toimesta. Savuporo vakuuttaa kuulleensa luotettavalta lähteeltä, että aika on edelleen olemassa ja sinne voi hyvin palata. Helposti, eri asia. PT lupaa pitää Tuulan kiireisenä pari vuosisataa ja varjella Samettitakin piilopaikkaa, minkä historia osoittaa onnistuneen varsin hyvin.

Hugo järkyttää Tiimiä ilmoittamalla, että miten ikinä he haluavatkaan takaisin omaan aikaansa palata, hän ei ole tulossa mukaan. Hän on nyt ymmärtänyt oman tarkoituksensa elämässä: hän jää perustamaan ja ylläpitämään omaa luostariaan. Epäonnistuineitten taivutteluyritysten jälkeen San Hugo poistuu neuvottelutilasta Postoovaaraan evakuoidun seurakuntansa pariin ja alkaa organisoida pyhiinvaelluspaluumuuttoa luostarin maille, joiden hän uskottavalla auktoriteetilla (PTn lupauksella) voi itsekin luvata olevan turvassa.

Tiimi miinus Hugo ja nuori Savuporo kääntyy, nyt jo lähes ikävän murtamina, uudelleen Savuporon ja PTn puoleen paluumatkan suhteen. He muistuttavat Tiimiä Yggdrasilista, Maailmanpuusta, jonka juurella oli Hassua Vettä. Tämän puun ihmeet eivät lopu sen juurikasvuun: sama puu, nimittäin, kasvaa läpi ajan. Jos sitä kiipeää tarpeeksi korkealle, saapuu eri aikaan. Hyvästit PT:lle, varustautuminen, ja matka kohti uutta aikaa voi alkaa.

Meanwhile Papaijavaltiossa Hugon retkikunta uskollisia on saapunut Pariisin raunioille. Täällä levähdettäessä osa väkijoukosta paljastaa inhimillisen luonteensa: he sortuvat ryöstelyyn, mitä hengellisesti vähemmän heikko joukkio pitää eri paheksuttavana. Tiet eroavat: Hugo johtaa vakaumuksellisemmat edelleen luostaria perustamaan, kun taas turmeltuneet jäävät asuttamaan Pariisia, jossa muutamien aikojen kuluttua asuu metsän siimeksessä Willien kansa...


Tiimi saapuu puun juurelle ja kiipeää ylöspäin, hassu tunne niskoissaan. Ennen pitkää, ota nyt ajasta selvää, he kohtaavat oksan, joka tuntuu jotenkin oikealta. Sinne siis. Lehvästö oksan päässä muuttuu hiljalleen muistuttamaan kivilattiaa. Yllättäen, seinä. Taaksee katsoessaan he huomaavat lehtien, oksan ja puun kadonneen. Kolmio tunnistaa tasanteen, jolla nyt seisoskellaan. Tutima-Fatiman tornin parveke! Olemma perillä! Riemun kiljahdukset loppuvat yllättäen, kun Savuporo ilmoittaa, etteivät he ole yksin, hieman jännittyneellä äänellä. Toden totta, tornin sisältä kävelee hitaasti ulos mieshenkilö. Hän esittelee itsensä Hiekkamiehenä, vaikkei aivan häneltä näytäkään. Eikäs kun.. Onhan se aivan ilmetty Hiekkamies, reilusti vanhemman näköisenä vain! Tuli historian oppituntia tai ei, hän puhuttelee Tiiaa ja vaatii revanssia; hän odottelee Myllyluodon majakalla. Puff, tuuli vei Hiekkamiehen. Tiimi menee kotiin, herättää Savuporon ohjein Torvichkin, tehnee jotain muutakin. Oikeastaan ainoa, mitä vielä on oikeasi jäljellä, on Pokemon Trainer REDin... Siis, Hiekkamiehen otteleminen.


FIN